Toukokuussa 2012 tuli tarkistuskäynnin aika. Muistan kuinka silloin jännitti ja pelotti yhtäaikaa! Lääkärin tehdessä ultraäänitutkimusta kuulinkin huonot uutiset jo hyvin äkkiä. Limakalvoa oli kasvanut takaisin ja se oli hyvin paksua ja epätasaista kuten ennenkin. Ultraäänitutkimuksen jälkeen pääsinkin kaavintaan ja siellä lääkäri totesi saman asian minkä jo aikaisemminkin, eli siis limakalvo oli hyvin paksua ja todennäköisesti patologilla ei olisi kovin hyviä uutisia. Muutaman viikon päästä lääkäri soitti patologin tuloksista ja kertoi että kaksi eri patologia olivat tutkineet näytteet ja toinen heistä oli jopa sitä mieltä, että tilanne olisi pahentunut. Syöpäsolukkoa ja niinsanottua syövän  esiastetta löytyi runsaasti. Koska en edelleenkään suostunut miettimään leikkausta vaihtoehtona ikäni takia lääkäri suostui ehdottamaan vahvempaa hormonihoitoa. Nyt suun kautta otettavat hormonilääkkeet vaihdettiin kokonaan ja lisäksi otettaisiin hormonipiikki joka lopettaisi munasarjojen toiminnan aina kuukaudeksi kerrallaan ja piikillä pitäisi siten tietysti aina käydä kerran kuukaudessa. Ja hormonikierukka jätettiin tietysti paikoilleen myös! Näillä hoidoilla kokeiltaisiin vielä nyt jo hiukan huonolta vaikuttavaa tilannettani!

Tammikuussa 2013, siis tämänvuoden alussa menin taas jännittäen Tays:in naistentautien osastolle. Mutta tällä kertaa sainkin kuulla hyviä uutisia! Hoito oli tehonnut! Limakalvo oli suhteellisen ohutta ja paksua kerrostumaa ei juurikaan ollut! Oli vaikeaa hillitä kyyneleitä kun olin jo tuudittanut itseni siihen että saisin taas huonoja uutisia. Nyt kaavinnankin jälkeiset tulokset olivat pelkästään myönteisiä! Syöpäsoluja ei löytynyt ja nyt löydöksenä oli vain esiastetta... huima muutos viimekertaan! Tällä kertaa lääkäri tyytyi ehdottamaan seuraavaa kontrollia vasta syksyyn joka tässä kohtapuolin jo kovasti on tuloillaan. Ensikuun aluksi olenkin saanut jo ajan tietokonekerroskuvaukseen ja sen jälkeen sitten saa varmaan alkaakin odottelemaan kutsua Tampereelle.

Näin tilanteet muuttuvat melkein lennossa! Kuka olisi uskonut, että hormonit voisivat parantaa syövän? En minä ainakaan! Mutta kai se on uskottava kun tulokset puhuvat puolestaan. Eihän tässä vielä terveitä olla, mutta jos luoja suo niin ehkä tästä vielä parannutaan ja mikä parasta niin nyt on toivoa että ilman leikkausta.:)