No niin, vähän jäi kirjoittamiset vaikka tarkoitus oli jo viimekuussa päivitellä tietoja. Nyt kuitenkin olen täällä ja voi miten vapauttavalta tuntuu sanoa tämä: syöpä on nyt poissa! Ei minkään näköistä merkkiäkään syöpään liittyvästä, ei edes esiastetta löytynyt kaavinnassa otetuista koepaloista. Eihän tämä nyt sitä tarkoita, etteikö asiassa voisi tapahtua vielä täysikäännös huonompaankin, mutta lääkäri oli optimistinen ja sanoi että kyllä nyt näyttää hyvältä. Lääkkeissä tehtiin suuri muutos! Ennen minun piti käydä kerran kuukaudessa neuvolassa otattamassa hormonipiikki joka piti munasarjojen toiminnan keskeytettynä, mutta tätä piikkiä ei enää tarvita. Ja suun kautta otettavat hormonilääkkeet vaihdettiin takaisin miedompiin, niihin samoihin joilla alunperin aloitettiin tämän syövän hormonaalinen hoito. Lääkäri sanoi, että nyt ei pitäisi olla mitään syytä mikseivät nämä lääkkeet tehoaisi, koska kohtu voi hyvin ja limakalvo on ohutta. Joten näillä mennään ja pidetään mieli korkealla.:) Seuraava kontrolli on alkukeväästä täällä Seinäjoella pitkästä aikaa. Nyt kun ei kaavintaa kuulemma tarvita, ja ihan perus gynekologinen tarkistus riittää niin kivahan se on vaan kun ei tarvitse niin usein Tampereella ravata. Tampereelle puolestaan olisi meno sitten ensivuoden syksynä... ja jos kaikki näyttää silloin vielä yhtä hyvältä niin silloin kuulemma aletaan suunnittelemaan tulevaisuutta. Lapsia pitäisi aika äkkiä alkaa suunnittelemaan ja tehdä kaikki niin nopeasti kuin mahdollista, jotta sitten päästäisiin kohtu poistamaan. Koska suuret riskithän tässä on, että syöpä voi uusiutua! Mutta siitä nyt ei sen enempää, katsotaan nyt ensiksi miten asiat ensisyksynä ovat.

Olihan se valtava helpotus kuulla ettei mitään enää löytynyt. Varsinkin sen jälkeen kun lääkärit melkein pitivät hulluna kun en heti suostunut kohdun poistoon! Nyt jotenkin tuli sellainen "jes" olo... että olipa hyvä kun olin niin itsepäinen.:) Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna olisihan siinä voinut käydä huonosti, jos syöpä olisi ollut agressiivista laatua ja lähtenytkin leviämään hallitsemattomasti. Mutta hyvä että tuli kokeiltua ja nähtyä, että joskus voi muutkin hoidot auttaa kuin vaan leikkaukset. Ja hyvä ettei syöpä ollut kovin agressiivinen, ja pysyttäytyi koko ajan kohdun sisäpuolella! Minulla oli onnea monessakin mielessä.

En vaihtaisi kokemuksiani pois mistään hinnasta. Ne ovat opettaneet minulle niin paljon elämästä ja itsestäni ettei tosikaan. Joskus meinaa oikein naurattaa kun alkaa miettimään kuinka lapsellinen sitä joskus on ollut ja kuinka sitä on keskittynyt elämässä ihan vääriin asioihin. Piti sitten oikein kantapään kautta oppia ne asiat millä todella on merkitystä! Ja ne pikkuruiset asiat jotka ennen tuntuivat olevan niin suuria vastoinkäymisiä, ei ne enää tunnu missään. Toivon vaan, että olisin tajunnut ennen jo nämä kaikki asiat mitä nyt ymmärrän. Tuntuu, että vuosia on mennyt hukkaan ja elämä oli jotenkin kuin olisi ollut sumussa. Nyt taas kaikki on niin värikästä ja aurinkoista!:) Kunpa voisin jakaa nämä tiedot kaikkien kanssa ja saada kaikki ymmärtämään elämän hienouden. Arvostakaa elämää, pitäkää siitä kiinni ja muistakaa rakastaa. Rakkaus on se mikä tekee elämästä elämää, se on yksi niistä asioista minkä todella ymmärsin vasta nyt hiljattain. Ja sen tiedon halusin jakaa nyt teidänkin kanssanne. Muistakaa, jos joku asia ihan mikä tahansa tuntuu ylitsepääsemättömältä, se ei ole sitä! Me pystymme mihin tahansa jos uskomme ja luotamme ja rakastamme. <3 Jos on tarpeeksi uskoa, niin voi siirtää vuoria. Uskokaa pois!!

Tästä se taas lähtee! Nimittäin torstaina olisi nyt sitten meno Tampereelle ja Tays:iin. Keskiviikkona käyn tietokonekerroskuvauksessa täällä Seinäjoella ja torstaina sitten Tampereella olisi tiedossa verikoe, hoitajan ja anestesialääkärin haastattelu ja minulle jo niin tutun naistentautien lääkärin tapaaminen. Perjantaina sitten tehdään toimenpide, eli kohdun kaavinta ja otetaan näytteitä. Onneksi saa yöpyä torstain ja perjantain välisen yön potilashotellissa, ettei tarvitse jäädä osastolle. Ei ajatukset ehkä niin paljon kulje koko aikaa näiden asioiden ympärillä, vaan saa muutakin ajateltavaa. Ja mikä ihaninta saa katsoa tv:stä mitä itse haluaa ja käydä nukkumaan milloin haluaa.:) Pieniä mutta silti niin suuria asioita ainakin minun mielestä. Jotenkin se vaan tekee koko reissusta paljon siedettävämmän!

Ja voi tätä jännityksen määrää!:/ Vielä viikko sitten ei tuntunut missään, mutta jotenkin kun tänään kävin verikokeisssa kun keskiviikkoa varten pitää olla krea arvot tiedossa... niin jotenkin tänään hiipi ajatuksiin että tästä se taas lähtee tämä viikko ja kaikki tutkimukset ja muut käyntiin. Niin johan alkoi tyttöä jännittämään! Mutta ei mua pelota kuitenkaan. Ehkä se kun viimeksi sai hyviä uutisia niin jotenkin rauhoittaa. Vaikka en mä sitä kiellä etteikö nyt voisi tulla huonoja uutisia tällä kertaa ja kai mä jollain tavalla olen siihenkin varautunut. Mutta ei sitä auta etukäteen pelkäämään! Jos tulee huonoja uutisia, niin sitten tulee ja sitten vasta mietitään että mitäs nyt sitten tehdään. Mutta niin kauan ennen kuin lääkäri sanoo juuta tai jaata niin minä olen varovaisen optimistinen ja tiedän että tavalla tai toisella tämä syöpä saadaan voitettua. Milloin ja miten niin se on sitten asia erikseen! Mutta periksi ei anneta, ei koskaan... vielä jonain päivänä minä olen tästä kaikesta vapaa! Mielellä on valtava voima, niinhän sitä sanotaan. Ja jos jotain päättää niin silloin niin tapahtuu! Näin haluan ainakin uskoa.

Seuraavan kerran päivittelen tietoja sitten Tampereelta kotiin palattuani, jolloin olen taas vähän viisaampi ja tiedän missä mennään. Mutta siihen asti oikein ihanaa syksyn alkua. Muistakaa nauttia jokaisesta päivästä!:)

Toukokuussa 2012 tuli tarkistuskäynnin aika. Muistan kuinka silloin jännitti ja pelotti yhtäaikaa! Lääkärin tehdessä ultraäänitutkimusta kuulinkin huonot uutiset jo hyvin äkkiä. Limakalvoa oli kasvanut takaisin ja se oli hyvin paksua ja epätasaista kuten ennenkin. Ultraäänitutkimuksen jälkeen pääsinkin kaavintaan ja siellä lääkäri totesi saman asian minkä jo aikaisemminkin, eli siis limakalvo oli hyvin paksua ja todennäköisesti patologilla ei olisi kovin hyviä uutisia. Muutaman viikon päästä lääkäri soitti patologin tuloksista ja kertoi että kaksi eri patologia olivat tutkineet näytteet ja toinen heistä oli jopa sitä mieltä, että tilanne olisi pahentunut. Syöpäsolukkoa ja niinsanottua syövän  esiastetta löytyi runsaasti. Koska en edelleenkään suostunut miettimään leikkausta vaihtoehtona ikäni takia lääkäri suostui ehdottamaan vahvempaa hormonihoitoa. Nyt suun kautta otettavat hormonilääkkeet vaihdettiin kokonaan ja lisäksi otettaisiin hormonipiikki joka lopettaisi munasarjojen toiminnan aina kuukaudeksi kerrallaan ja piikillä pitäisi siten tietysti aina käydä kerran kuukaudessa. Ja hormonikierukka jätettiin tietysti paikoilleen myös! Näillä hoidoilla kokeiltaisiin vielä nyt jo hiukan huonolta vaikuttavaa tilannettani!

Tammikuussa 2013, siis tämänvuoden alussa menin taas jännittäen Tays:in naistentautien osastolle. Mutta tällä kertaa sainkin kuulla hyviä uutisia! Hoito oli tehonnut! Limakalvo oli suhteellisen ohutta ja paksua kerrostumaa ei juurikaan ollut! Oli vaikeaa hillitä kyyneleitä kun olin jo tuudittanut itseni siihen että saisin taas huonoja uutisia. Nyt kaavinnankin jälkeiset tulokset olivat pelkästään myönteisiä! Syöpäsoluja ei löytynyt ja nyt löydöksenä oli vain esiastetta... huima muutos viimekertaan! Tällä kertaa lääkäri tyytyi ehdottamaan seuraavaa kontrollia vasta syksyyn joka tässä kohtapuolin jo kovasti on tuloillaan. Ensikuun aluksi olenkin saanut jo ajan tietokonekerroskuvaukseen ja sen jälkeen sitten saa varmaan alkaakin odottelemaan kutsua Tampereelle.

Näin tilanteet muuttuvat melkein lennossa! Kuka olisi uskonut, että hormonit voisivat parantaa syövän? En minä ainakaan! Mutta kai se on uskottava kun tulokset puhuvat puolestaan. Eihän tässä vielä terveitä olla, mutta jos luoja suo niin ehkä tästä vielä parannutaan ja mikä parasta niin nyt on toivoa että ilman leikkausta.:)

Sairaalasta kotiuduin 3.helmikuuta vuonna 2012 joten tulihan siellä melkein 3 viikkoa maattua. Olin niin onnellinen päästessäni kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan, ja mikä tärkeintä näin taas oman kissani jota oli ollut aivan valtava ikävä. Vaikka ajatukset syövästä pyörivätkin päässä melkein jatkuvasti, olin saanut jo käännettyä ajatukset myönteisiksi. Olinhan käynyt jo lapsuudessa samat asiat läpi. Olin 9-vuotias kun nilkastani löytyvä patti todettiin syöpäkasvaimeksi. Sen takia varmaan osasin ottaa tilanteen nyt rauhallisen myönteisesti... Tottakai valehtelisin jos väittäisin etten olisi yhtään ainutta kertaa pelännyt. Olen itkenyt monet itkut, mutta kyyneleiden jälkeen elämä näyttää taas aina valoisammalta ja kyyneleet huuhtovat jotenkin aina ikävät ajatukset pois. Sitten voi taas hengittää syvään ja todeta että elämä jatkuu!

17 helmikuuta sitten olikin ensimmäinen kerta kun menin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Siellä juttelin naistentautien erikoislääkärin sekä kirurgin kanssa ja tottakai siellä tehtiin myös gynekologinen tutkimus. He kysyivät minulta, että haluaisinko leikkaukseen vai että syöpää yritettäisiin hoitaa jollain muulla tavalla. Sanoin heti, että leikkaus ei tule kysymykseen koska se olisi niin lopullista enkä voisi saada enää omia lapsia. He olivat hyvin ymmärtäväisiä vaikka sanoivatkin, että eivät voi luvata etteikö leikkaus tulisi ainoaksi vaihtoehdoksi jossain vaiheessa. Mutta nyt kokeiltaisiin hormonihoitoja, koska niillä on kuulemma saatu hyviä tuloksia varsinkin Aasiassa. Niinpä minulle määrättiin suun kautta otettavia hormonilääkkeitä sekä sokerilääkkeitä(metformin) jotka kuulemma auttavat pitämään kohdun limakalvon ohuena. Näillä lääkkeillä kokeiltaisiin ensiksi alkavatko ne vaikuttamaan ja millä tavalla!!!

Kerronpa tähän näin aluksi vähän tarinaani. Tarina alkoi 15 tammikuuta 2012. Mulla oli ollut vasen käsi jo viikon verran kipeä ja turvoksissa. Jostain syystä en osannut ajatellakaan, että kyseessä voisi olla jotain vakavaa ennenkuin käsi oli sormia myöten niin turvoksissa, että se oli jo melkein kivikova. Terveyskeskuksen nuori naislääkäri kertoi heti, että todennäköisesti kyseessä on laskimotukos, elikä siis veritulppa. Hän olisi passittanut minut samantien sairaalan ensiapuun, mutta tottakai itsepäisenä naisena sanoin meneväni vasta seuraavana aamuna koska nyt oli jo sunnuntai-ilta.

Aamulla sitten menin ensiapuun ja siellähän se sitten todettiin käden ultraäänen jälkeen, että kyseessä tosiaan oli laskimotukos. Ja verikokeista ilmeni myös se, että hemoglobiini oli vain vähän päälle 50. Siitä sitten alkoi matka osastolle, jossa aloitettiin lääkitys ja alettiin tutkia mistä matala hemoglobiini johtuu. Gynekologi teki pari päivää osastolle tuloni jälkeen tarkastuksen ja siinä ilmeni, että kohdun limakalvo oli todella paksu. Hän otti näytteen ja yritti kyllä rohkaista että minun ikäisellä naisella ei yleensä ole aihetta huoleen mutta tutkitaan nyt varmuuden vuoksi. Vajaan viikon päästä siitä hän tuli osastolle huoneeseeni kertomaan, että näytteen mukaan minulla olisi syövän esiaste. Hän sanoi, että sitä seuraavana päivänä tehtäisiin kaavinta ja otettaisiin tarkemmat näytteet. Kaavinta tosiaan tehtiin, ja samalla minulle laitettiin hormonikierukka. Muutama päivä siitä, tämä gynekologi tuli kertomaan lopulliset tulokset! Ja ne eivät olleet mitään kaunista kuultavaa. Kaavinnan näytteet olivat paljastaneet vain entistä rumemman totuuden, joka oli se että esiasteen lisäksi limakalvosta oli löytynyt myös varsinaista syöpäsolukkoa. Hän ehdotti, että minua alettaisiin syövän tiimoilta hoitamaan Tampereella, koska siellä olisi syöpään erikoistuneita naistentautienlääkäreitä. Ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin!!

Näin siis tämä minun tarinani alkoi, ja tulen kertomaan kyllä paljon lisää mitä tässä sen jälkeen on tapahtunut ja päivittelemään kuulumisia tasaisin väliajoin. Mutta sen minä sanon, että masentavaa blogia tästä ei saa tekemälläkään. Joten jos luulit, että tulet näkemään vain valittamista ja kyyneleitä niin olit väärässä. Elämä on ihana asia, oli siinä sitten sairaus mukana tai ei. Ja niinkuin blogin nimikin sen kertoo, niin tämä kohtusyöpä se on minun kaverini ja opettanut minulle aivan korvaamattomia asioita. Mutta niistä asioista kerron myöhemmin!:)